Taispeántas
Talli siis sijaitsee Irlannissa, täällä rannikolla nummien ja peltojen keskellä. Koska talli on rannikolla, voi jo vähän päätellä millaista säätä täällä on. Lisäksi tuuli pääsee kulkemaan yli nummien esteittä, että senkin puolesta voi olla vähän tuulista.. Mutta sateista ja tuulesta huolimatta kyllä täällä selviää hengissä, jos ei nyt ihan sokerista ole. Pieni saari meillä on myös omistuksessa kilometrin päästä rannassa, ja siellä sitten on mukava tehdä myös vähän väliä maastolenkkejä. Kesäisin saari toimii myös hevosten laitumena, jossa sitten hevoset saavat vapaasti kuljeskella ympäriinsä ja nauttia vapaudesta. Vaellukset ovat toki mahdolliset saarella myös laidunaikaan, mitä nyt pusikosta voi yhtäkkiä laukata suuri tinkerlauma..
Talleja meillä on kaksi, ori- ja tammatalli. Oreille meillä on siis paikkoja vain kaksi, onhan tallikin vain kahden hengen koppi. Kopissa ei sitten olekaan muuta kuin karsinaa, että tammatallista täytyy varusteet ja rehut hakea. Viiden hengen tammatallissa on siis rehuvarasto, varustehuone ja muut tarpeelliset tavarat. Lantalaan pääsee tammatallin läpi ovesta, ja tallissa onkin yhteensä kolme ovea ulos. Tammojen alatarhaan, lantalaan ja sitten pääovi. Tallimme on sellainen perusperinteinen, eli punaista lankkua ja rusehtavan harmaata tiiltä, että ulkomuodoltaan ei niin erikoinen. Sisään kun tullaan, saa vastaansa puiset karsinat ovineen, ilman mitään hienoja liukuovi systeemeitä. Kalterit on kyllä karsinoiden välillä, ihan vain varmuuden vuoksi, ettei yli(/läpi) mennä toiselle puolelle. Tallin pohjapiirros.
Tarhoja on kolme kappaletta, kaksi tammoille ja yksi oreille. Tammojen alatarhaan pääsee tallin päädystä, johon mahtuu yhteensä kolme kerrallaan. Ylätarhaan mahtuu kaksi, mutta sinne mennään ulkokautta. Orhien tarha on suoraan vasemmalla, ja sieltä näkeekin hyvin kentälle. Tarhamme ovat suuria ja keväisin myös mutaiset, mutta niin on kaikkialla.. Aidat ovat vähän kämyiset, mutta niin kauan kun puomit pysyvät maassa pystyssä, ei ole hätää. Toivotaan vain, ettei suurta karkailijaa satu tallille tulemaan.... Yksi ja ainut laidun meillä tallilla on, tallin lähellä oleva saari johon hevoset sitten viedään kesän alussa. Orit ja tammat saavat vuorotella vuorojaan, samaan aikaan tammoja ja oreja ei kyllä mielellään laitumelle laiteta...
Kenttä meiltä siis kyllä löytyy, mutta maneesia ei valitettavasti. Sateessa kuin sateessa siis kentälle vain, tai jos ei kenttä miellytä niin onhan aina maastot. Ja niitähän myös löytyy! Maastoreittejä löytyy niin viiden minuutin loppujäähdyttelylenkistä monen päivän maastolenkkiin, jos vain riittää innostusta istua satulassa niin kauan. Maisemia on kyllä toki mukava ihailla, mutta tuntien jälkeen siihenkin kyllästyy... Mutta niin, takaisin tallille. Kenttä, no ei ihan symmetrinen suorakulmio ole, mutta eihän sen tarvitsekaan olla? Kyllä sitä näinkin pärjätään ja hyvinkin. Aidat ovat ihan puulankkuaitaa, että vähän tukevampi kuin sähkölanka-aita sentään...
Aamumme alkaa seitsemän aikaan, kun käymme hevosille niiden aamuruuat antamassa. Tunnin päästä hevoset viedään ulos raittiista ilmasta nauttimaan, ja parin tunnin päästä, noin kymmenen aikaan aloitetaankin hevosten liikuttaminen, ja päivän mittaan hevoset saavat möllöttää tarhoissaan ja syödä heiniä, näin ainakin karkailijasielut pysyvät tarhojen aitojen sisässä... Seitsemän aikoihin hevoset otetaan sisälle syömään iltaruokiaan, ja sitten ei talliin olekaan enää asiaa hevosten yörauhaa häiritsemään. Alla vielä vähän selvempi päiväjärjestys listattuna.
07.00 - Aamuruoka
08.00 - Ulos tarhoihin
10.00-19.00 - Liikutukset
19.00 - Sisälle ja iltaruokia syömään
