• Etusivu
• Hevoset
• Esittely
• Toiminta
• Muuta

Funky Monkey Mer YLA1 KRJ-II

Luonne

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailut

Päiväkirjamerkinnät

27.07.2009
Monnin syntymä sattui sopivasti koko tallin kolmivuotis-synttäreille, joten saimme toisenkin juhlittavan samalle päivälle. Fanni ei kovinkaan voimissaan ollut, mutta jaksoi silti aina vaan vahtia pientä orivarsaa. Monni ei ollut pysyä hetkeäkään paikoillaan, ja nousikin seisomaan ennätysajassa. Ihmisiä ei uskaltanut heti tulla katsomaan, mutta lopulta uskaltautui tervehtimään. Fanni rouskutti vain tyytyväisenä heiniä, ja antoi Monnin itse tutustua maailman ihmeisiin. Monni yritti myös tulla heiniä syömään, mutta ei kuitenkaan onnistunut kuin saamaan muutaman heinänkorren suuhunsa. Monnista odotetaan kouluratojen kuningasta, ovathan vanhemmatkin sen verran menestyneitä, kuten isovanhemmatkin.

12.09.2009
Pieni kouluorini alkaa kasvaa jo isoksi pojaksi! Tästä onkin jo kuoriutunut esiin uusia puolia, kuten alituinen virkeys ja energisyys. Jatkuvasti sitä ollaan menossa ja tulossa, eikä paikoillaan malta pysyä sitten hetkeäkään. Hermot meinaa mennä jo tässä! Tänään laitoimmekin orille ensimmäistä kertaa kengät jalkaan, ja ei hyvää päivää mikä show siitäkin piti laittaa pystyyn. Tämä ikuinen luonnonlapsi näyttäisi pelkäävän kuollakseen kengittäjäämme, tai sitten on vain liian hermostuttavaa olla kerrankin paikoillaan ja lukittuna olemaan vain kolmen jalan varassa - aivan liikaa. Kengityksen lopputuloksena olikin pihalla laukkaava Monni, jota saimmekin metsästää koko tallin voimin lopulta. Kaurakipot ja porkkanat olivat tietenkin lopulta se ratkaisu, kun ori myöntyi antaa itsensä kiinni. Loppukengityksen ajan Monnilla olikin ihminen vieressään rauhoittelemassa ja leikkimässä, ettei tämä ehtisi hermostua kengittäjän vuoksi. Tulevaisuudessa saa nähdä miten teemme - ilman kenkiäkin Monni voisi liikkua minkä tykkää, mutta kun kaviot ovat jo nyt halkeilleet ja osoittaneet pehmeyden merkkejä. Kengillä siis mennään, ja toivottavasti Monni nyt edes hieman rauhoittuisi jatkossa... Olisi kai sitä tallin omistajalla muutakin tekemistä kuin viihdyttää hevosta! Onneksi Monni kuuluu lempihevosteni joukkoon jo syntymäpäivänsä vuoksi, eipä tätä menoa muuten jaksaisi kovinkaan kauaan - etenkään näillä hermoilla.

06.12.2009
Tänään aloitimme orin kanssa hieman satulaan ja suitsiin totuttelun parissa. Suitset ovat olleet orilla jo ennen päässä eikä ongelmaa ole ollut, sekä satulaa hieman käytetty selässä. Tänään olisi kuitenkin tarkoitus mennä hieman juoksuttamaan kentälle ja antaa orin kokeilla miltä satula tuntuu liikkeessä - odotettavissa on siis kovan luokan rodeoshow mitä todennäköisimmiten. Hain orin tarhasta, harjasin ja pidin orille seuraa. Tämä keskusteli kanssani koko harjaustuokion ajan, ja pari herkkuakin tuli annettua. Eei ei, ei ori kuulu näihin tiettyihin suosikkeihini lainkaan, ei... Harjauksen jälkeen jatkoin kuitenkin laittamalla suitset päähän, ja ori otti kuolaimet vastaan normaalisti hieman ihmetellen, mutta ilman vastalauseita. Satulasta ori ei ole ollut koskaan iloinen tai tyytyväinen, ja taaskin sain vihaisen katseen, kun satuin kiristämään vyötä reiän liian nopeasti.

Kun ori oli matkavalmiina, otin ohjat kaulalta, nappasin juoksutusliinan mukaani ja jatkoin matkaa kentälle. Monni seurasi innoissaan perässä, hieman vierastaen satulaa, mutta eipä tästä sen suurempaa haloota tehnyt. Tuttua juttuahan tämä, eipä käynnissä satula haittaa. Eri asia oli kuitenkin kun kentälle päästyäni kiristin vyötä, ja aloitin juoksutuksen kuten normaalisti. Monni liikkui reippaasti ja katseli ympäristöä, pärski ja seurasi liikkeitäni. Kun pyysin seuraavaksi liikkumaan kovempaa, nostamaan ravia, meni Monnilta kaikki pasmat sekaisin. Tämä nosti päänsä korkealle jännittyneenä, lyhensi askeltaan ja muuttui heti jännittyneeksi. Hengitin itse rauhassa ja rentouduin, mutta jatkoin antamasta ravipyyntöjä. Monni nosti epävarmasti ravin, kuin tunnustellen miltä satula oikein tuntuu selässä. Muutaman kierroksen päätteeksi Monni pystyi jo hieman rentoutumaan ja laskemaan päätään, mutta oli edelleen ihmeissään satulan olemassaolosta. Loppuharjoittelu meni hyvin, teimme voltteja ja nostin myös laukkaa, jolloin sain odottamani rodeoshow'nkin. Lopulta kävimme kävelemässä maastossa pienen kävelylenkin orin rauhoitteluksi ja jotta Monnille jäisi hyvä fiilis satulasta. Kiirettä emme pitäneet, nimittäin halusin tehdä tämän kerralla kunnolla.

26.04.2010
Orista on kasvanut upea ja komea ori, jota kelpaa katsella ja ihastella. Liikkeet eivät ole niin sulavat kuin voisivat olla, mutta uskon treenin avulla orin alkavan hieman parantaa. Näin olen siis päätellyt katsottuani tallityttöjen ratsastavan Monnilla, etenkin Viola pitää Monnista erittäin paljon ja on työskennellyt orin kanssa useasti. Ratsukon välinen yhteistyö on hyvä, mutta jotain tietenkin puuttuu, ja sitä jotain halusin lähteä itse etsimään. Hain orin siis normaalisti tarhasta, leikin orin kanssa hetken samalla kun harjasin ja lopulta varustoin tämän ratsastuskuntoon. Kun olimme molemmat valmiita lähtöön, menin kentälle. Monni hyppi tasajalkaa ylös ja sivulle ja eteen ja taakse, ihme ettei päisinkin tullut! Kävelimme hetken aikaa kentällä maastakäsin, ja nousin lopulta Monnin selkään kentän toisesta päästä.

Tämä näytti olevan orille sen verran uusi asia, että tämä sitten malttoi olla paikoillaan ja odottaa ratsastajan selkään nousun verran. Heti kun annoin istunnalla käskyn liikkua eteen, pystyin suorastaan tuntemaan kun koko hevonen lysähti allani ja muuttui löysäksi ja letkeäksi. Yhteys hevoseen katosi samalla hetkellä, enkä kyennyt uskomaan mitä tapahtui. Annoin hetken aikaa kävellä pitkin ohjin, ennen kuin lähdin hakemaan uutta tuntumaa hevoseen. Ei mitään - kyllä se pää ohjien mukana tuli, mutta tuntumaa ei kuitenkaan saanut ja Monni oli aivan yhtä omissa maailmoissa kuin hetki sitten. Tein paljon voltteja ja asetuksia käynnissä, peruutuksia ja väistöjä. Pikkuhiljaa alkoi yhteys Monniin palailla, jonka jälkeen pystyin ottamaan myös ravia. Yhteys oli edelleen heikomman puoleinen, mutta oli olemassa. Jatkoin työskentelyä ja annoin Monnille aikaa totutella ajatukseen, että nyt teemme töitä eikä vain laiskotella. Jatkoin tiukan linjan pitämistä, tein työtä ja pidin käden vakaana. Välillä tietenkin taukoja, ennen kuin jatkoin työn tekoa jälleen.

Otimme myös hieman koottua ja lisättyä askellajia, jotka onnistuivat lopulta todella upeasti. Yhteys Monniin oli syntynyt ja yhteistyö oli hyvää, ja tuntui, että tämä hevonen oikeasti kuuntelee mitä minulla on sanottavana. Tyytyväisenä lopetin harjoitukset siihen, ja menimme maastoon loppukäynneille. Loppukäynneiksi tarkoitettu pieni kävely muuttui lopulta hieman reippaammaksi vauhdiksi kun keväästä nauttivat linnut lauloivat ja nauttivat auringon valosta - Monni kun ei tuntunut arvostavan lintujen lauluja ja auringosta nauttimisia. Pohjetta vain ja eteenpäin, enkä antanut Monnin liian pitkäksi aikaa jäädä ihmettelemään yhtä asiaa. Lopulta palasimme tallille juuri sopivasti päiväruokien ajaksi, ja heti kun Monni oli purettu varusteista ja oli hieman harjattu, päästin tämän nauttimaan hyvin ansaittuja ruokiaan, joihin tuli lisättyä pari ylimääräistä porkkanaakin.

17.09.2010
Violan sairastelun vuoksi Monni ei ole ollut yhtä paljon työssä, ja on päässyt hieman pulskistumaankin! Energiaa löytyy kyllä senkin edestä, ja sen vuoksi Monni pääsikin leikkimään kentälle hetkeksi Darren kanssa. Orit tuotiin suoraan tarhasta kentälle, jossa hetken ihmettelyn jälkeen pojat ymmärsivät lähteä kiusaamaan toinen toistaan. En ymmärrä mikä logiikka on, että kentällä riehuminen on paljon hauskempaa kuin tarhassa, mutta niin kauan kun orit ovat tyytyväisiä, en lähde pohtimaan tätä sen tarkemmin. Orit pitivät hauskaa ja riehuivat minkä ehtivät ja jaksoivat, nauttivat vapaudesta ja laukkasivat rintarinnan kenttää pitkin - toinen tietenkin hampaineen kiinni toisen harjassa. Kisoja otettiin ja Darre oli näissä selvästi voittaja. Tämän jälkeen ketään ei voi tulla kuitenkaan väittämään, etteikö myös kouluhevosista löytyisi puhtia! Juostuaan tarpeeksi ja kulutettuaan ylimääräiset energiat pojat eivät joutuneet enää töihin, vaan saivat suoran tien talliin nauttimaan iltaruuista. Aika kun oli kulunut sen verran nopeasti oreja katsellessa ja pimeys oli ehtinyt laskeutua. Monni oli oikein tyytyväisen oloinen päästessään syömään heti, kuten myös Darre parin karsinan päästä.

15.12.2010
Olimme tänään Monnin kanssa Irenen valmennuksessa, ja harvinaisen raskas valmennus se lopulta olikin. Valmennuksen päätteeksi talutin Monnin talliin ja aloin ottamaan varusteita pois tavalliseen tapaan käytävälle kiinnitettynä. En sitten tiedä mikä demoni rajan toiselta puolen tai muu henki tuli ja sai Monnin sekoamaan, mutta yhtäkkiä ori seisoi kahdella jalalla ja seuraavassa hetkessä tämä jo laukkasi tallipihalla. Ties mikä päähänpisto se Monnilta oli, mutta minua ei niinkään naurattanut. Ensimmäisenä mieleen tulikin, että tämähän juoksee suoraa päätä tarhoille tammoja tapaamaan - ja siellähän Monnin näkyi laukkaavankin. Tallitytöt olivat myös tajunneet vapaana juoksevan Monnin, ja olivat ottamassa tätä jo kiinni. Tietenkään ori ei siihen suostunut, vaan jatkoi päinvastaiseen suuntaan matkaansa. Ihmetellessäni Monnin energiavarastojen loppumattomuutta kävelin rauhallisesti tarhoille antaen orin juosta. Mikä sitä turhaan nostamaan omaa energiatasoa, kun sitä tässä rauhallisestikin voi olla! Ori kun ei ole pääsemässä tarhan aidan toiselle puolen, eikä tammoja myöskään näyttänyt kiinnostavan Monnin pelleilyt. Päästessäni paikalle oli ori jäänyt ihmettelemään juuri tarhan reunalle, kun tämä tajusi minut. Pakoonjuoksusta ei tietoakaan, vaan ori antoi itsensä kiinni ilman ongelmaa. Ilmeisesti oriin pisti vain jokin äkillinen into päästä juoksemaan vähän vapaammin ja peuhaamaan lumessa. Tallissa kaikki oli jälleen hyvin, vaikka nyt ovi menikin kiinni - eipähän pääse tallista ulos jos jälleen keksii lähteä juoksemaan mielensä mukaan.

Valmennukset

15.12.2010 - Kouluvalmennus - Irene Keiser (Ziki)
Vielä ei ole tämä ori päässyt minun käsiteltäväkseni. Nyt oli kuitenkin senkin aika vihdoin! Ziki on kehunut oria aivan maasta taivaisiin, mutta jotenkin uskon, että tämä on edes hieman liioitellut. Vanhemmat olivat toki upeita aikanaan ja näitä oli aina ilo katsella, mutta eipä tuo suoraan tarkoita, että jälkeläinen olisi perinyt samat lahjat. Valmennuksen alussa sain kuitenkin huomata, ettei tämä täysin totta ollutkaan. Ori liikkui kuin etana ja aivan löysänä, itsensä kantamisesta ei ollut tietoakaan! Annoin heti napakat ohjeet orin käsittelyä varten, vaikka Ziki kuinka yritti huudella, ettei se toimisi. Ja kyllähän toimii, kun minä niin sanon! Pikku hiljaa kovat otteet ja asetukset alkoivat tuottaa tulosta ja ori kuunteli ratsastajaa, ja kerroin tämän päivän ohjelmassa olevan piruetteja. Ziki näytti hieman tuskaiselta, mutta ei sanonut ainakaan vielä mitään. Hiljaisuuskin on tosin vastaus... Ensimmäinen laukkapiruetti ei ollut tosiaan minkäänlainen, ja käskin tehdä heti uudestaan. Vasempaan suuntaan Monnin oli selvästi helpompi pyöriä, kun taas oikeaan suuntaan tämä liikkui aivan liian paljon eikä pysynyt paikoillaan - piruetiksi aiottu liike olikin yhtäkkiä kuin pieni laukkavoltti! Niinhän tämän ei kuulu mennä, vaan jatkoin ohjeiden antoa ja huutamista Zikin vääristä käsien asennoista, ennen kuin piruetti alkoi näyttää vihdoin piruetilta. Vasempaan suuntaan piruetti onnistui kuin mallikirjasta, mutta oikealle taas on vielä parannettavaa. Kyllähän liike näytti jo joltain, ja onneksi ori näyttää että tässä kyllä on sitä potentiaalia - taidot on vain osattava kaivaa esiin, ja tästä tuleekin Monnille ja tämän ratsastajille hieman lisää haastetta mukaan!

18.04.2011 - Kouluvalmennus - Irene Keiser (Ziki)
Sitten viimenäkemän ori on kyllä muuttunut, enkä voi sanoa että huonompaan. Parempaan ja huomattavan paljon - nykyisin se hieman rimpula ori on saanut jotain massaa ympärilleen edes hieman enemmän, vaikka edelleen lihaksia voisi olla enemmän. Komea ori on ainakin, ja saa ori silti jotain liikkeitä aikaiseksi. Näitä olen seurannut mielenkiinnolla poikien leikkiessä tarhassa, mutta tänään sitten samat liikkeet ihan ratsastjan kanssa! Saapuessani maneesiin ratsukko oli jo lämmittelemässä, ja pääsimme suoraan työn tekoon - loistavaa! Päivän sana on passage ja piaffe, joita lähdimme sitten ratsukon kanssa työstämään enemmänkin. Ensin koottua ravia, josta pikkuhiljaa lyhentämällä saatiin aikaan passage. Monni oli hieman liian vaisu ja mitäänsanomaton, eikä nostellut jalkojaan lähes lainkaan. Hieman enemmän pohjetta ja enemmän kättä niin johan alkoi parantua ja meno näytti heti huomattavasti paremmalta. Passagesta koottuun raviin, josta takaisin keskiraviin. Pienen tauon jälkeen oli aika aloittaa tekemään hieman passagesta piaffea, joka alkuun ei näyttänyt lainkaan hyvältä, mutta Zikin sanojen mukaan orilla kestää hieman lämmetä ennen kuin tämä ymmärtää mitä haetaan takaa. Skeptisenä katsoin sivusta ratsukon työskentelyä, ennen kuin tämä sitten lopulta alkoi näkyä minullekin - ori tosiaan oli paljon parempi kun sai hieman tehdä ensin alle, mutta silti piti hieman huomauttaa että pohjetta hieman ylemmäs, jotta tulee enemmän painetta ja Monni saattaisi jopa nostaa takajalkojaan. Myös painopisteen siirtäminen hieman taaemmas auttoi, jolloin Monni sai takajalat paremmin alleen. Valmennus meni kaikin puolin hyvin, ja pakko myöntää, että onhan se Monni komea ja tästä tulee vielä jotakin suurempaa.

Valid XHTML   •   Valid CSS   •   Testattu toimivaksi selaimilla: Mozilla Firefox, Internet Explorel, Opera, Safari, Google Chrome
Tämä on virtuaalihevonen!