Esittely
Cheval Delamer sijaitsee virtuaalisen Länsi-Suomen metsissä, tietenkin juuri näiden metsien ja peltojen ympäröimänä. Nykyinen talli on entinen navetta, joten tässä rakennuksessa ei ole aina asunut hevosia. Rakennus on kuitenkin samalla todella vanha - jo kun tulin pilaamaan idyllisen maalaismaiseman kuvan ja tuomaan hevoseni asumaan tämän vähintäänkin huteran katon alle, oli rakennus ollut olemassa jo monia kymmeniä vuosia. Tosiaan, sen jälkeen kun kirjoitin kauppakirjat kuntoon ja navetasta tuli minun, on tapahtunut jos jonkinlaisia muutoksia. Tiluksilla kun tuskin oli ennen suuria lämmitettyjä maneeseja ja saatikka kävelykoneita, mutta myös tallin on kokenut muutoksia. Tätä on suurennettu, laajennettu, purettu rakennusvirheiden vuoksi ja hieman vielä laajennettu. Sen verran olemme kuitenkin pitäneet kiinni tästä maalaismaisemasta, että kunnollisia teitä emme ole tehneet. Tallille on aina johtanut hiekkatie, ja niin tulee aina johtamaankin! Tämä aiheuttaa tietenkin hieman erimielisyyksiä muiden tallilaisten keskuudessa, kun syksyisin ja keväisin tiet ovat oikein kuopilla ja kaikkialla on kuraa. Kuka nyt haluaisi uuteen puhtauttaan kiiltelevään autoonsa mutaroiskeita? Talli ei ole myöskään aivan sivistyksen keskipisteessä, ja hieman joutuu ajamaan löytääkseen tänne. Seuraa vain tienviittoja, ja jos kysyt ajo-ohjeita, äläkä kuuntele heidän puheitaan kuulemiaan uusimpia huhuja koskien tallin omistajan raivokohtauksia ja huomattavia todisteita tämän hulluudesta...
Lue täältä enemmän tallin henkilökunnasta!
Talli ei aluksi hääppöinen ollut, mutta kunnostuksen ja monien laajennusten ansiosta on alkanut näyttää enemmän tallilta, kuin navetalta. Ulkonäöltään se on melko perus - punavalkoinen rakennus, joka on yhdistelmä lautaa ja tiiltä. Talli on jaettu kolmeen osaan, ja nämä ovat erilliset puolet tammoille sekä oreille, mutta tallissa on vielä kolmas alue, joissa on karsinat erillään toisistaan ja ne ovat suuret ja tilavat. Nämä on tarkoitettu hevosille, jotka ovat sairaana ja pikkutallin perältä on myös löydettävissä varsomiskarsinat. Oreilla ja tammoilla on erikseen omat satulahuoneet, mutta rehuvarasto on sentään molemmilla sama. Pikkutallissa on satulahuoneen sijasta huone täynnä lääketarvikkeita eri tilanteisiin ja vaurioihin. Jos ongelmia tulee ja sinun tulee löytää tallin omistaja, voit löytää tämän toimistostaan oritallista tai sitten kentältä hevosia ratsuttamasta! Pesukarsinoita löytyy sekä tallin sisästä että ulkoa. Kesäisin ulkona pesu on hyvä ratsastuksen jälkeen, kun taas talvella pesukarsinoita tulee käytettyä harvemmin. Syksyisin viemärit ovat mudasta tukkeutuneet, joten ei kannata ihmetellä, kun pesukarsina muuttuu hetkessä uima-altaaksi.
Tarhat ovat ihan tallin vieressä, joten ei ole pitkä matka kuljettaa sinne hevosia. Silti matka tuntuu usein liian pitkältä, kun jollain hevosella on erityisen kiire syömään iltaruokiaan... Tarhoja on eri kokoluokkia ja eri tarkoituksiin. Aivan tallin vieressä on orien tarhat, joihin nämä majoitetaan muutaman kappaleen laumoissa. Tallin omistaja viettääkin päivät pitkät toimistossaan miettien, ketkä oikein voi laittaa samaan tarhaan. Se kun ei ole toivottavaa, että jokainen ori päättää olevansa lauman pomo, jonka johdosta tarhassa ei olekaan enää kuin yksi ori juuri ja juuri liikuntakykyisenä... Tammoilla järjestys ei ole niin tarkkaa, ja nämä on majoitettu hieman kauemmas oreista ja suurempiin tarhoihin. Sairaille hevosille (joihin myös heitetään myös milloin mistäkin syystä muitakin hevosia) on rakennettu myös yksittäistarhat, joihin nämä voidaan majoittaa. Tarhat on aidattu puulaudoilla, sekä sisäpuolella kulkee myös sähkölanka pitämään hevoset varmasti aitojen sisällä. Laitumia on kaksi, yksi tammoille ja yksi oreille. Orien kanssa laidunkausi on aina hieman jännittävä, eikä ole mennyt vielä yhtäkään vuotta, etteikö puolet hevosista olisi saanut potkua ja laitumet on jouduttu jakamaan viiteen pienempään osaan, jotta jokainen olisi tyytyväinen eivätkä hevoset söisi toisiaan hengiltä. Laitumet ovat rajattu puutolpilla ja sähkölangoilla. Laitumilla on aina myös hieman osiota metsissä, jotta pääsevät sinne varjoon kuumina päivinä ja sateelta suojaan. Oreilla ei kuitenkaan aina ole sitä metsäosiota, ja joutuvat tyytymään seisomaan metsän reunalla - eivät voi syyttää kuin itseään, mitäs hyökkäilevät toistensa kimppuun!
Ratsastustiloihin kuuluu kaksi kenttää, maneesi ja tietenkin suuret maastot maastoesteillä ja uitto-mahdollisuuksilla.
Kentistä toisen kuuluisi olla pelkästään esteratsastukseen käytössä, kun taas toisella ratsastettaisiin koulua.
Tämä johtuu lähinnä siitä, että kilpailut tavataan pitämään näin - toisella kentällä hypätään ja toisella sitten
väännetään kouluratoja. Onneksi kentät ovat edes jonkin matkan päässä toisistaan, etteivät kuulutukset mene
keskenään sekaisin! Koulukentän laitamille on kuitenkin kertynyt jo jonkin aikaa omia puomivarastoja, kun tallitytöt
eivät jaksa ratsastaa samalla kentällä keskenään ja kaikkien pitäisi päästä hyppäämään. Kukaan ei kuitenkaan tunnu
muistavan tallin maneesia, jossa olisi kuitenkin puomivarastoja eikä niitä tarvitsisi kantaa pihan poikki toiselle
kentälle. Kaikki ovat valaistuja, ja maneesissa on myös lämmitys päällä talvisin. Silloin maneesi saa myös huomattavan
suurta suosiota, mutta tungosta siellä tulee harvoin - maneesissa riittää kyllä tilaa, niin kauan kuin kaikki vain
pitävät silmänsä auki ja seuraavat hieman mitä muut tekevät ympärillä.
Maastoja löytyy joka suuntaan ja jokaiselle tielle jolle menee, haarautuu tästä vähintään kolme uutta tietä.
Pidemmille maastoretkille kannattaa ottaa joku sellainen mukaan, joka tosiaan maastot tuntee. Muuten saatat löytää
itsesi keskeltä metsää tietämättä yhtään, missä oikein olet. Risteyksiin on kyllä laitettu kyltit hieman ohjaamaan tallin suuntaan, mutta niihin
ei kannata sataprosenttisesti luottaa. En tiedä mitä tallimestarimme pullossa oli, kun tämä lähti kylttejä laittamaan
paikoilleen, mutta epäilen sen olleen hieman terästettyä... Maastoesteille on kuitenkin selvät ohjeet tallilta.
Käännöksiä ei juurikaan ole, ja radat ovatkin melko lähellä tallia. Alkulämmittelyt voi hoitaa tallilla, tai sitten
radan viereisellä pellolla (keväisin ja syksyisin se muistuttaa kyllä enemmän suota, mutta sanotaan sitä nyt pelloksi silti).
Tallille on rakennettu kolme maastoesterataa, jotka menevät hieman toistensa päältä ja jotkin esteet ovat keskenään
samoja (ei hätää, ehkä viidennellä yrittämällä radan onnistuu suorittamaan jatkamasta vahingossa toista rataa!).
Pienin rata on täynnä 30-50 cm korkuisia esteitä, ja näitä voi käyttää vaikka lämmittelyssä - muuten nämä pääsevät
käyttöön vain, kun tallin pari ponia käyvät hyppäämässä tai aloittelevat ratsut. Seuraava onkin jo hieman vaativampi
ja samalla myös pidempi. Esteetkin ovat jo 70-90 cm korkeita, joten näille riittää jo enemmän suosiota. Vieläkään
ei kuitenkaan olla päästy sille korkean tason kenttätasolle, jota löytää kolmannesta radasta. Esteet ovat 120-130
cm korkeita, ja vaativuustaso on huomattavasti korkeampi. Tälle radalle kannattaakin tulla vain, jos on varma, että
hevonen tosiaan tulee tämän selvittämään.
Valid XHTML • Valid CSS •
Testattu toimivaksi selaimilla: Mozilla Firefox, Internet Explorel, Opera, Safari, Google Chrome
Cheval Delamer on virtuaalitalli!